Työn perustulo?

joulukuu 25, 2011 · Ville Kopra
Aihe: Ei kategoriaa 

Rakenteellisen työttömyyden purkamiseksi tarvitaan uusia konsteja. Tässä yksi allekirjoittaneen henkilökohtainen ajatus, jonka tarkoitus on ennen muuta herätellä aiheesta keskustelua.

Joidenkin työttömyyskeskustelijoiden mukaan kannustin matalan tuottavuuden työn tekemiseen ja uuden työn luomiseen syntyisi vihreän puolueen esittelemän perustulon käyttöönotosta. SDP on vastustanut perustuloa lähinnä siksi, että se loisi yhteiskuntaan selkeästi vaihtoehdon työn tekemiseen perustuvalle toimeentulolle. Vaikka täydellinen perustulo saattaisi kannustaa osaa ihmisistä nykyistä enempään työntekoon, osaa – ajatellaan vajaa 20-vuotiasta koulupudokasta, joka kärsii lievistä päihde- ja mielenterveysongelmista – se todennäköisesti saattaisi entisestään passivoida. Kunnan sosiaalivirastosta haettava toimeentulotuki ohjaa – tai sen pitäisi ohjata – asiakasta sosiaalityön palveluiden piiriin ja pois toimeentulotukiriippuvuudesta. Tähän täydellinen perustulo ei pystyisi, sillä se olisi perusidealtaan vastikkeeton raha-automaatti.

On kuitenkin totta, että täydellinen perustulo loisi uudenlaista ja hyvin perusteltua turvaa etenkin niille työntekijöille, joilla työsuhteet ovat pätkittäisiä eikä esim. seuraavan kuukauden työtuloista ole varmuutta. Suurten ikäluokkien eläköityessä vakituisten, kokoaikaisten työpaikkojen määrä työmarkkinoilla tulee lisääntymään nykytilanteeseen nähden, mutta tämä ei poista tarvetta parantaa määrä- ja osa-aikaisten työntekijöiden sosiaali- ja tuloturvaa järjestelmässä, joka pääasiallisesti on rakennettu vakituisen työn ja satunnaisten työttömyysjaksojen perustalle.

Ensinnäkin sosiaaliturvakeskustelussa olisi hyvä jatkaa edelleen sen pohtimista, kuinka perustulon todennäköiset plus-merkit saataisiin esille vastikkeellisen sosiaaliturvan järjestelmässä. Toisekseen perusturvajärjestelmän tulisi tukea silpputyöviidakossa työskentelevien turvaa ja työllisyyttä, mutta sen ei tulisi toisaalta erityisesti tukea silpputyöllisyyttä kokoaikaisen, vakituisen työsuhdemuodon kustannuksella.

Eräs ratkaisu yhdistää nykymallin ja perustulon hyvät puolet olisi maksaa perustuloa ainoastaan työmarkkinoilla oleville työntekijöille. Voitaisiin ajatella, että työmarkkinoille rekisteröidytään, ja tästä vastikkeeksi maksettaisiin muutaman sadan euron luokkaa oleva ”työn perustulo”. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä jätettäisiin – ceteris paribus – ennalleen. Työn perustulon tarkastelujakso voisi olla esim. 6 kuukautta, jonka aikana tulisi ansaita jokin muutaman tuhannen euron luokkaa oleva tulo työstatuksen pitämiseksi.

Ansiotuloverotusta voitaisiin säätää niin, että suurimmalta osalta työtätekeviä työn perustulo kompensoitaisiin tuloverotuksessa pois, mutta kaikkein pienituloisimmille työntekijöille – alle 1000 euron kuukausiansiot – työn perustulo lisäisi nettotuloja. Silpputyöntekijöille tämä loisi nykyistä parempaa tuloturvaa ansioiden heilahtelua ja epäsäännöllisyyttä vastaan turvaten esim. asumiskustannusten hoitoa. Myös valinnanvapaus lisääntyisi – esim. opiskelija voisi valita, opiskeleeko nykyisen opintotukijärjestelmän piirissä vai haluaako olla työmarkkinoilla työn perustulon ja työtulojensa varassa.

Samalla olisi tärkeää, että työttömyys- ja muuta sosiaaliturvaa todella kehitettäisiin nykypohjalta ja että perustellusti sosiaaliturvan varassa elävillä olisi nykyistä parempi ja kattavampi turva. Työn perustulo kuitenkin kannustaisi siirtymään työmarkkinoille niin pian kuin mahdollista, sillä kokonaistulo työmarkkinoille rekisteröityneellä olisi käytännössä aina sosiaaliturvan varassa elävää parempi.

”Työn perustulo” säilyttäisi sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ja vähentäisi tarvetta pyrkiä erityiseen kannustavuuteen nimenomaan sosiaaliturvan sisällä. Samalla se lisäisi kannustimia pysyä ja osallistua työmarkkinoille, ja ottaa vastaan myös lyhyitä mutta todennäköisesti jatkuvalla syötöllä ilmaantuvia pätkiä ja projekteja. Työn perustulo voisi olla suomalaisen sosiaaliturvakeskustelun kolmas tie täydellisen perustulon ja puhdasoppisen vastikkeellisuuden seuraajana.

Tagit:

Kommentit

Yksi kommentti artikkeliin Työn perustulo?

  1. tpyyluoma · 26.12.2011 kello 5.25

    2. Kuulostaa äkkiseltään vähän Earned Income Tax Creditiltä. Eli ihan hyvältä.

    Mitäs jos tekisi tavallaan verovähennyksenä? Eli nostetaan reippaasti työtulovähennyksiä ja tehdään ne suoraan maksettavista veroista, jos menee miinukselle niin saa kuukausittaisena ennakkoveronpalautuksena. Tohon samaan sitten siivotaan nykyisiä vähennyksiä, nostetaan esimerkiksi reilusti työmatkakustannusten alarajaa ja pienennetään korkovähennyksiä asuntolainoista. Pointtina että kun rahoitus tulisi osin nykyisten verovähennysten poistumista ja osin tukien pienenemisestä, koska tuo tulo pienituloiselle tietenkin leikkaa niitä, niin tästä saisi kustannusneutraaliin ja myös sellaisen että vaikka noita ongelmallisia vähennyksiä poistetaan niin kenenkään verotus ei nouse sanottavasti.

    Jatkotehtävänä, siirtymän tuilta työhön helpottamisen? Kun se nyt käytännössä vaatii että pääsee helpommin myös takaisin tuille tarvittaessa. Eli siirryttäisiin empirismiin työkykyisyydessä, ihminen on työkykyinen jos hän tekee töitä. Jotenkin tuossa on pakko höllätä syyperusteisuutta, siinä on semmoinenkin vähemmän diagonosoitu perusongelma että käytännössä syyn toteaminen kestää ja tuo tuottaa niitä pitkiä väliinputoajakausia. Ja niiden välttämiseksi ei varmuuden vuoksi tehdä töitä. Nykyjärjestelmissä tämä on minusta se isoin ongelma, eli epävarmuus. Sosiaaliturvan pitäisi olla vakuutusjärjestelmä joka vähentää epävarmuutta eikä toisin päin.